Matkani tähän asti

Viime syksynä (14.9.2013) juoksin Finlandia maratonin yhteydessä järjestetyn Finlandia kympin, eli 10km kilpailun. Tavoitteeni oli juosta kymppi alle tuntiin, ja lopullinen aikana oli 58:49. Tämän ensimmäisen nautinnollisen juoksukilpailun jälkeisessä grillijuhlassa naapurini kanssa (mies joka juoksi saman kilpailun kanssani, vaikka hänelle lääkäri sanoi muutama vuosi sitten että "ikinä et kävele ilman kävelykeppiä") heräsi idea juosta 2014 Finlandia maraton.

Tämän lievästi hullun pohdinnan jälkeen teimme treeniohjelmat ensi vuotta varten, ja päätimme ainakin yrittää. Jos ei kunto syksyllä tunnu riittävän maratoniin, niin sitten puolikas tai kymppi uusiksi.

Omalta osaltani treenaus on sujunut helmikuulle 2014 asti melko heikosti, koska on ollut kaikenlaista muka tärkeämpää tekemistä. Helmikuussa pääsin kuitenkin mukaan yliopiston opiskelijoiden projektiin koekaniiniksi. Projektissa he testaavat koehenkilöt ja laativat heille treeniohjelmat pariksi kuukaudeksi ja sitten testaavat uudestaan että onko kehitystä tapahtunut. Alkutesteissä sain kohtalaisen hyvät tulokset (cooperin testissä 2620, ja maksimihapenottokyky testissä 54 ml/min/kg). Siitä on tarkoitus parantaa.

Treeniohjelmani on nyt alkanut, ja otettu yksi askel eteen ja kaksi taaksepäin. Viime kesänä minua vaivasi kaksi ongelmaa. Juoksijan polvi (ITB (=iliotibial band)- syndrooma) sekä säärien kipu (penikkatauti eli MTSS (Medial tibial stress syndrome)). Syksyllä sain Asicin juoksuklinikan fysioterapeutilta kenkävinkkejä ja ostin uudet kengät, jotka tuntuivat ratkaisseen kummatkin ongelmat. Itse kympin kisassa, jonka juoksin suositelluilla kengillä, kumpikin oire vaivasi, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Olin tulokseen tyytyväinen, koska pisin lenkki ennen kisaa oli vain 5 kilometriä.

Ja sitten siitä takapakista. Tammikuussa 2014 ja edeltäneessä joulukuussa sain muutaman 8 km lenkin oireetta alle, mutta yliopiston projektin aloitus testien jälkeen penikkatauti palasi takaisin. Tällä hetkellä juoksemisesta ei tule mitään. Ja se ottaa suunnattomasti päähän. Osittain maraton harjoittelun takia, siihen tosin ehdin saamaan jalan kuntoon, mutta pääosin siksi että nyt en saa kunnon hyötyä tästä yliopiston projektista, kun pitää rukata sen harjoitusohjelmaa penteleen penikoiden mukaan. Mutta onneksi harjoitusohjelmani tekijä suhtautuu asiaan ammattimaisesti ja osasi heti muuttaa harjoitusohjelmaani sisältämään enemmän korvaavaa harjoittelua, jota tehdessä jalat saavat toipua.

Joka tapauksessa, positiivista on se että syksyn jälkeen tuo polvi ei ole mainittavasti oireillut.

Matkani maratonille

Olen päättänyt juosta maratonin. Ehkä ensi syksynä, ehkä puolentoista vuoden kuluttua. Riippuu siitä miten paikat kestävät. Tämän blogin tarkoitus on toimia ikään kuin julkisena tunnustuksena projektistani, ja sitä kautta motivoida minua harjoittelemaan. Samalla tämän on tarkoitus olla eräänlainen päiväkirja, ja sitä kautta reflektointiväline minulle. Pyrin päivittämään tätä blogia jossain muodossa kerran viikossa.